Alan vaihto ei saisi olla ainut ratkaisu

Lähes 16 vuoden jälkeen loikkasin pois opettajan työstä. Vaikka tilanne iski niin sanotusti päälle itsellekin yllätyksenä, on pakko myöntää haaveilleeni jostakin tämän kaltaisesta jo pitemmän aikaa.

Opettajan työ on jotain sellaista, mihin suhtaudun vakavasti ja intohimoisesti. Se on maailman tärkeimpien töiden kärkipaikalla. Se on merkityksellistä ja arvokasta työtä. Se on myös raskasta.

Se on sekopaistä hommaa, jossa multitaskaamisen käsite jää vierestä ihmettelemään, yrittäen keksiä uutta termiä sille monisyiselle ja kokonaisvaltaisesti kuormittavalle tekemiselle, jota opettajan työ on jokaisena tavallisenakin päivänä. Se antaa paljon ja ottaa kaiken. Se kuormittaa muistia tavalla, jota kukaan vierestä seuraaja ei voi ymmärtää. Se rasittaa hermostoa niin, että tavallinen stressikin nostaa sille hattua.

Vaikka työ on raskasta, eikä sitä arvosteta lainkaan niin isosti kuin pitäisi, on se myös jotain sellaista minkä edessä itse tekijä nöyrtyy positiivisella tavalla joka päivä. Työ lasten ja nuorten parissa muistuttaa parhaimmillaan jokaisena päivänä siitä, mikä elämässä on tärkeää. Se karsii turhan ja ylimääräisen. Se pitää kiinni konkreriassa.

Mutta työn upeista puolista huolimatta, en ole enää pitkään aikaan suunnitellut jääväni opettajan työstä eläkkeelle. Olen itselleni onneksi niin tärkeä, että oma hyvinvointini menee ”kutsumukseni” edelle. Opettajan työssä on nimittäin rehellisesti sanottuna nykyään vaikea voida hyvin. Siksi en epäröinyt hetkeäkään, kun tilaisuus johonkin muuhun tupsahti eteeni.

Oma loikkaus johti myös siihen, että yllättävän moni kollegani on sen jälkeen paljastanut minulle omia haaveitaan alan vaihtoon liittyen. Näitä haaveita kuunnellessa en voi kuin toivoa kahta asiaa:

1. Kunpa haaveesi toteutuisivat.
2. Kunpa vihdoin valtakunnallisesti herättäisiin kuuntelemaan alan todellisia ammattilaisia ja uskallettaisiin tehdä riittäviä muutoksia sen perusteella, mitä opettajat todella työssään tarvitsevat.

Luojan kiitos opettajan ammatissa työskentelee kuitenkin edelleen uskomattoman lujia ja opetukseen intohimoisesti suhtautuvia kovan luokan ammattilaisia, jotka jatkavat tehtävässään ja tekevät loistavaa työtä joka ikinen päivä täysin epäinhimillisistä säästötoimista johtuneista olosuhteista huolimatta.

Minä nostan hattua kaikille opettajille! Myös itselleni. Me olemme uskomattomia.

Onneksi saan edelleen työskennellä opettajien asioiden esittäjänä ja opettajien ammattitaidon esiin nostajana. Ja kuka tietää, opettajanakin ehkä vielä tulevaisuudessa.

Päättäjät huomio, herätkää! Palatkaa harhaan johtavilta vääriltä poluiltanne takaisin ruohonjuuritasolle. Muistakaa, ketkä ovat opetuksen ja kasvatuksen todellisia asiantuntijoita ja kuunnelkaa heitä!

Sanonpahan vain, ettei alan vaihto saisi olla ainut ratkaisu.

Kirjoittaja on turkulainen luokanopettaja ja Suomen suurimman opettajista ja opetusalan toimijoista koostuvan Facebook-ryhmän Alakoulun aarreaitan perustaja ja ylläpitäjä, joka loikkasi itselleenkin osittain yllätyksenä muihin töihin.